Keskity kiitollisuuteen

Maailma pyörii vinhaa vauhtia ympärillämme: aikatauluja, kiirettä, kohtaamisia, muuttuvia tilanteita, ennakoinnin vaikeutta ja jatkuvaa ärsyketulvaa. Kaiken vauhdin keskellä arjessa saattaa tuntua siltä, että myös onnellisuus on jotain, jonka lähde on ulkopuolellamme. Ruokimme ikään kuin puolivahingossa ajatusta siitä, että onni on jollain tavalla riippuvainen ulkoisista tekijöistä – uusista kokemuksista, kohtaamisista, saavutuksista, tunnustuksista, materiaalin hankkimisesta tai omistamisesta. Meillä on kuitenkin yhä enemmän tutkimustietoa siitä, että aito, todellinen ja kestävä onnellisuus kumpuaa sisältäpäin ja että kiitollisuus on yksi keskeisistä tekijöistä tämän tunteen synnyttämisessä, kasvattamisessa ja ylläpitämisessä.

Kiitollisuuden äärelle pysähtyminen tietoisesti ei ole vain hyvä toimintatapa, vaan se synnyttää voimakkaan onnellisuudentunteen, joka voi muuttaa sen, miten näemme, koemme ja suhtaudumme koko elämäämme. Kun keskitymme säännöllisesti siihen, mikä elämässämme on hyvin, emme ainoastaan havaitse enemmän positiivisia asioita, vaan alamme myös tuntea niiden vaikutuksen syvemmin. Malta siis pysähtyä säännöllisesti kiitollisuuden tunteen äärelle. Haasta myös muut tähän yksilöinä, tiimeinä, yhteisöinä. Rakennetaan yhdessä onnellisempaa (työ)elämää!

Kiitollisuuden tietoinen ja säännöllinen harjoittaminen voi lisätä henkilökohtaista hyvinvointia ja onnellisuutta merkittävällä tavalla. Hyvä ja yksinkertainen tapa, jota hyvin usein suosittelen coaching- ja valmennusasiakkailleni, on pitää kiitollisuuspäiväkirjaa. Siihen kirjataan säännöllisesti ja mieluiten päivittäin asioita, joista on kiitollinen. Tutkimusten mukaan kiitollisuuspäiväkirjaa pitävät henkilöt muun muassa kokevat enemmän positiivisia tunteita, tuntevat itsensä onnellisemmiksi, ovat energisempiä ja jopa sairastavat vähemmän. Mielen voima on tässäkin suhteessa valtava. Kiitollisuuden voima ei rajoitu pelkästään tunteisiin, vaan se myös voi vähentää stressiä ja masennusoireita.

Mitä haluat kasvattaa?

Tiedämme aivotutkimuksesta, että se, missä on fokus, kasvaa ja vahvistuu.

Kiitollisuuteen fokusointi auttaa meitä suuntaamaan huomiomme pois huolista, murheista, peloista, epävarmuudesta ja ahdistuksesta. Se auttaa meitä keskittymään siihen, mikä elämässämme on hyvää ja olemaan enemmän läsnä tässä hetkessä.

Kun olemme tietoisesti kiitollisia siitä, mitä meillä on, olemme luonnostaan tyytyväisempiä ja onnellisempia. Kiitollisuus ei tarkoita sitä, että jäisimme paikoillemme emmekä asettaisi tavoitteita ja unelmoisi. Kiitollisuus kuitenkin muistuttaa meitä juuri tämän hetken tärkeydestä ja siitä, että matka on aivan yhtä tärkeä, ellei jopa tärkeämpi kuin määränpää.

Tee hyvää itsellesi ja muille

Vahvista kiitollisuuden tunnetta omassa elämässäsi ja tee hyvää myös muille. Voit aloittaa seuraavista:

• Aloita kiitollisuuspäiväkirja, johon kirjoitat joka päivä kolmesta viiteen asiaa, joista olet kiitollinen.
• Kerro työkavereillesi ja läheisillesi, mitä arvostat heissä ja miksi.
• Huomaa hyvä – ota päivittäin itsellesi pieniä hetkiä vaikka kahvikupin äärellä ja pysähdy miettimään pieniäkin sinulle onnea ja iloa tuottavia asioita.
• Päätä päiväsi kiitollisuuteen. Ota tavaksesi illalla, juuri ennen nukahtamista, kerrata mielessäsi ne asiat, ihmiset, teot ja kokemukset, jotka ovat tuottaneet sinulle päivän aikana onnistumisen kokemuksia ja mistä olet kiitollinen. Hengitä syntyvää onnellisuuden ja kiitollisuuden tunnetta sisäänhengityksellä sydämeesi ja uloshengityksellä anna tunteen levitä koko kehoon.

Kiitollisuuden harjoittaminen ja sen äärelle pysähtyminen on voimakas työkalu, joka muuttaa elämää hyvään suuntaan. Se on kuin sisäinen valo, joka valaisee pimeimmissäkin hetkissä ja auttaa näkemään ja muistamaan hyvän vaikeinakin aikoina. Kiitollisuus ei ole vain tunne, vaan se on myös tapa nähdä ja hahmottaa maailma. Kun alamme harjoittaa kiitollisuutta säännöllisesti, siitä tulee luonnollinen osa ajattelutapaamme ja huomaamme, että syvä onnen lähde onkin ollut meissä itsessämme koko ajan.

Aloita jo tänään!

Rakkaudella,

Anniina

Teksti on aiemmin julkaistu kollega.fi- lehdessä