Innostus tarttuu ja luo merkitystä

Sain kaksi ja puoli vuotta sitten lahjan elämääni: minua pyydettiin kummiksi vastasyntyneelle pikkupojalle. Muistan hyvin sen hetken, kuinka iloitsin kunniatehtävästä, mutta en voinut silloin kuvitellakaan sen tuoman innostuksen määrää. Nyt olen saanut seurata kahden ja puolen vuoden ajan pojan hehkuvia poskia, uteliaisuutta, iloa sekä sitä innostuksen tunnetta, joka syntyy hyvinkin eri asioista.

Innostuminen on lapsille luontaista. Heillä on kyky nauttia elämän pienistä onnistumisista ja heillä on uteliaisuutta, jonka myötä koko elämä on innostumisen arvoista. Miksi ja minne me aikuisena olemme hukanneet tämän innostumisen? Miksi pidämme itseämme toisinaan lapsellisina innostuksen vuoksi tai piilotamme sen viisaalta kuulostavan realismin taakse? Innostuminen on kuitenkin sisäinen supervoima, joka saa aikaa muutoksen meissä. Se voi aktivoida hymyn huulille silloinkin, kun väsyttää tai joku arkinen asia tai tämä kokemamme pitkä epävarmuus ärsyttää.

Innostuessamme mielemme keskittyy siihen, mikä on tärkeää ja merkityksellistä eikä siihen, mikä on uhkaavaa ja epävarmaa. Innostus ruokkii innostumista ja on helposti tarttuvaa. Olemme kaikki kokeneet hyvässä porukassa tai tiimissä innostuksen, jolloin keskitymme täysillä tekemiseen niin ettemme edes muista ajankulua ja koko ympäristö menettää merkityksensä. Innostus on se ihmevoima, joka saa aikaan mukavuusalueen venymistä. Milloin sinä viimeksi innostuit täysillä ja uppouduit tekemisiisi?

Uppoudumme usein suorittamiseen ja menetämme ajantajun puskemisen tilassa, joka on kaukana innostumisesta. Innostus ei syty tiimipalavereissakaan pakottamalla vaan sisäinen palo ja merkityksellisyyden kokemus synnyttävät innostusta.

Keskustelimme äskettäin koulutusryhmäni kanssa siitä, onko meillä lupa innostua tai unelmoida nyt, kun maailma näyttää nurjemman puolensa. Tulimme siihen lopputulokseen, että juuri nyt onkin oman hyvinvoinnin näkökulmasta erittäin tärkeää löytää lisää merkityksellisyyttä elämään. Juuri sitä tekemistä, joka sytyttää innostuksen roihun ja saa meidät hymyilemään.

Mikä tekee elämästä merkityksellistä?

Yllä oleva kysymys tuntuu isolta silloin, kun pyrimme selviytymään tai ylikontrolloimaan elämäämme. ”Kunpa nyt tästä vuodesta selviäisi” -ajatus ei herätä merkityksellisyyden tunnetta. Kysymys vaatii pysähtymistä kuuntelemaan omaa sisäistä viisauttaan sekä pohtimaan, miten voimme tehdä pienillä valinnoilla omasta arjestamme merkityksellistä. Mikä saa sydämemme sykkimään ilosta ja aidosti innostaa? Vastaus vaatii rehellisyyttä omia arvojamme ja valintojamme kohtaan.

Lapsena tiesimme, mistä nautimme ja ihmetelimme sekä kokeilimme uutta huoletta, eikä meillä ollut vielä ylikriittisyyttä itseämme kohtaan. Jos tunnet olevasi hieman hukassa innostuksen tunteen kanssa ja elämä ja työ ovat muuttuneet pakottamiseksi, kannattaa miettiä, mistä nautit lapsena.

Lapsena luovuus on meille normitila. Nautin itsekin, kun saan katsoa kummipoikani leikkejä. Hänen ikäiselleen luovuudella ei ole rajaa. Kaikkea voi kokeilla vaikka legoja rakentaessa ja jos se ei onnistu niin kokeillaan jotain muuta uteliaasti silmät säihkyen. Luovuus sytyttääkin katseen kohti uutta ja ohjaa kokeilemaan uusia vaihtoehtoja. Luovuus antaa meille mahdollisuuden vaikuttaa ympäröivään maailmaan sekä luo merkityksellisyyden tunnetta. Itse koen merkityksellisyyttä, kun saan jakaa osaamistani ryhmissä, kuulen ihmisten ainutlaatuisia tarinoita ja näen kurssilaisten oivaltavan asioita. Silloin olen osa jotain itseäni suurempaa.

Meissä kaikissa on arjen luovuutta

Aktivoimmeko kuitenkaan arjen luovuutta epävarmuuden keskellä? Luovuus on usein näkökulmien vaihtamista ja asioiden näkemistä uusin silmin. Se on uteliasta kokeilemista ja erehtymistä.

Brene Brown sanoittaa hyvin, että uteliaisuuden valitseminen tarkoittaa haavoittuvuuden valitsemista. Se vaatii sitä, että hyväksymme epävarmuuden. Luovuutta voi näin harjoitella tekemällä kiinnostavia asioita silloinkin, kun ne eivät tunnu hyvältä eli haastavat meitä epävarmuuteen.

Kun venytämme omaa mukavuusaluettamme, löydämme enemmän luovuuden väyliä. Opimme myös näkemään ja kuvittelemaan itseämme uudella tavalla. Luovuus auttaakin meitä myös vahvistamaan sitä innostuksen tunnetta, joka liian helposti voi hukkua meitä ympäröivään todellisuuteen.

”Mieli on kuin laskuvarjo. Se toimii vain, jos pidämme sen avoinna.”
Albert Einstein

Muistele silmät kiinni hetkeä, jolloin koit innostumista tai luovuuden tilaa.
Mitä ajatuksia sinulle tulee mieleen? Miltä se tuntuu kehossa? Missä silloin olit ja mitä teit?
Eläydy tähän luovuuden/innostuksen tilaan hetkeksi aikaa kaikilla aisteille. Vahvista näin myönteisen mielikuvan avulla itsellesi arkeen lisää luovuutta.

Kun mieli yllättyy, tulee usein tilaa uudelle ja luovalle ajattelulle. Luova-ajattelu tarvitseekin pysähtymistä, tilaa ja hämmästystä.

Toisinaan on hyvä antaa itselle lupa hämmästyä ja ottaa lapsenmieliset, uteliaat silmät käyttöön. Muistele hetki, kuinka usein olet konkreettisesti läsnä ja annat mahdollisuuden yllätyksille sekä luovalle ajattelulle.

Jaana Hautala on coach, NLP-kouluttaja, mentaalivalmentaja, puhuja ja tietokirjailija, joka on työskennellyt työelämän kehittämisen parissa yli kymmenen vuotta. Hautalan intohimona ovat ajattelu- ja tunnetaidot, vuorovaikutus sekä henkinen suorituskyky. Hautala on kirjoittanut tietokirjat Rohkeiden aikuisten kirja, vapaudu uskomusten kahleista, joka julkaistiin marraskuussa 2019 sekä Selkäkipu ja mielen voima -kirjan, joka on julkaistu 2017.

Lisätietoja Hautalasta löydät osoitteesta https://oivaltamaan.fi/jaana-hautala/, https://www.facebook.com/oivaltamaan/, https://www.instagram.com/jaanahautala/ sekä https://twitter.com/jaanahautala@jaanahautala

Tämä teksti on julkaistu aiemmin kollega.fi- lehdessä.